Verkkopalvelu ei ole koskaan valmis. Sitä tulisi jatkuvasti analysoida ja kehittää edelleen. Täydellisyyttä ei voi koskaan saavuttaa. Ei kannata yrittää ratkaista kaikkia ongelmia yhdellä kertaa.
On huolestuttavaa, että on hyvin vaikea löytää toimittajaa, joka voisi toimittaa jotain tällaista.
Miksi?
Konsultointipalveluita tarjoavat yritykset on organisoitu toimittamaan projekteja. Niillä on hyvin vähän henkilökuntaa ylläpidon kaltaisiin tehtäviin, erityisesti ammattitaitoista sellaista. Totta, jonkinlaista ylläpitoväkeä kyllä on, mutta se odottaa passiivisesti asiakkaan muutospyyntöjä ja bugiraportteja. Lisämyynti olemassa oleville asiakkaille yllätyksettömästi keskittyy isoihin projekteihin – ei pieniin inkrementaalisiin parannuksiin.
Verkkopalveluiden kehitystä ei yksinkertaisesti kannata tehdä kahden–neljän vuoden syklillä kaikki uusiksi pannen. Sellainen on järjetöntä rahankäyttöä ja monissa tapauksissa myös PageRankin.
Sen sijaan toimittajan ja asiakkaan välillä tulisi vallita symbioosi, jossa kehittäjät kommunikoivat kehitysideansa suoraan asiakkaalle. Lisäksi “tekniset” ihmiset löytäisivät uudenlaisia haasteita jatkuvasti muuttuvasta ympäristöstä.
Jostain syystä kehittäjät tapaavat vaatia uusien jännittävien juttujen kehittämistä, joten sitä myös yritykset myyvät.
Vielä hälyttävämpää on, että jatkuvaa kehitystä pidetään yleisesti jotenkin alhaisena. Totta, monet tehtävät eivät ole kovin haastavia tai seksikkäitä.
Vietin vuosia yhdessä työpaikassa käytännössä kehittäen yhtä verkkopalvelua. En ikinä kokenut että se ei olisi arvolleni sopivaa. Kertaakaan en ollut kyllästynyt.
Työ opetti minulle valtavan määrän asioita, joiden ansiosta minua on arvostettu seuraavissa työpaikoissa. Minun piti ratkaista tosielämän ongelmia eikä vain ongelmia, jotka tulivat vastaan projektin suunnittelu- tai toteutusvaiheessa. Jotta tällaiset ongelmat voisi ratkaista siististi, on todella tunnettava ympäristö – verkko ja verkkopalvelun liiketoimintamalli.
Kehittäjien tulisi myydä pieniä parannuksia itsenäisesti
Jotta pienet parannukset olisivat kustannustehokkaita, ylimääräiset myyntimiehet ja projektipäälliköt pitää eliminoida prosessista.
Kehittäjä tekee hyvin argumentoidun esityksen työmääräarvioineen ja asiakas hyväksyy tai hylkää ehdotuksen. Laskutus tapahtuu toteutuneiden tuntien perusteella. Tämä luonnollisesti vaatii jonkinlaisen sopimuksen, mutta sen jälkeen myyntikulut ovat hyvin alhaiset.
Tällaisen järjestelyn täytyy pohjautua molemminpuoliseen luottamukseen tai se voi toimia. Uskon, että tämä malli voi toimia myös aivan pienimpiä palveluita ja asiakkaita lukuun ottamatta, eikä se ole vain isoimpien palveluiden yksinoikeus.
Verkkopalvelun ostajan tulisi varata budjetti etukäteen näihin inkrementaalisiin parannuksiin. Tämä voi onnistua keventämällä aloitusprojektia ja tekemällä jatkokehityspäätöksiä vasta kun on saatu aitoa tietoa siitä, miten verkkopalvelu todellisuudessa toimii.
Kehittäjät ovat tyytyväisempiä, kun heillä on jotain omaa ja mahdollisuus vaikuttaa työhönsä.
Malli johtaa varmasti parempiin verkkopalveluihin. Se saattaa ehkä maksaa hiukan enemmän, mutta toisaalta verkkopalvelun tuotto-odotus kasvaa myös. Jos verkkopalvelu ei tuotakaan enemmän, se johtuu ehkä siitä, että päätöksentekoa ei pohjata mitattaviin asioihin.
Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin blogissani englanniksi kaksi vuotta sitten. Kirjoitusta on hiukan muokauttu käännöstyön yhteydessä.
Olemme viime aikoina suositelleet WordPressiä yhä isommille asiakkaillemme. Isommat kaupalliset tai täysin räätälöidyt ratkaisut ovat käyneet yhä vähemmän järkeen kun haetaan parasta vastinetta rahalle. Ajat, jolloin WordPressille saattoi naureskella raskaana, tietoturva-aukkoisena tai koodiltaan surkeana, ovat jo kauan sitten ohi.